Sisustusta skräppäillen

Alkoi ahdistaa, kun seinät ovat olleet niin paljaana. Mietin miten voisin halvalla saada tauluja, jotka miellyttää. Sitten hoksasin, että ostan valkoisia kanvastauluja, johon skräppään lapset. Käsittelin taulut ensin Michaelsilta ostamallani hiekkaspraylla. En ole tilannut sieltä mitään Suomeen, joten en tiedä kuinka hyvin se homma toimii. Tällaisia olen saanut aikaan. Tytön taulu on vielä kesken. 

Tässä meidän kuopus, joka on melkoinen ilveilijä ja joka paikan "höylä" mutta niin suloinen ja rakas että!

Nimi ja tummat nauhat reunoissa on tummanharmaalla hiekkaspraylla käsiteltyä foam-levyä. (sen paksuus on n 2mm)

Grand Canyonilla käydessämme testasimme erilaisia hattuja ja ostimmekin muistoksi stetsonit. Poika näytti upealta farkkutakissaan ja stetsonissaan. 

Luonteeltaan on melkoinen pienempien määräilijä ja käskyttäjä; siitä tämä sheriffi-idis. :) 

Yksityiskohtia: lentsikka kirjoittanut nimen taivaalle. Tosin siitä voisi luulla, että siinä lukee Tonni, vaikka piti lukea Tommi. Pikkutarroissa lukee loved, kind, honest, best. 

Vaikka määräilevä luonne usein korostuu, hän on aivan mahtava, rakastettava, terävä ja taiteellinen  pikkumies.

Pitäähän sheriffillä olla lasso, jolla voi tarvittaessa taltuttaa jukuripää "vasikat". :D Ja tietysti tähden hän tarvitsee myös, että muutkin tietävät kuka on "pomo". 

Huivit on revitty lautasliinasta.

Lisäksi sain vihdoin viimein valmiiksi sisustusratkaisun, johon laitoin merenhuuhtoman laudan hyllyksi. Siitä tuli tosi kiva. Just meidän tyyliin sopiva. Hyllyssä on Kaliforniasta matkamuistoksi otettuja käpyjä ja pieni taulu muistona Punapuu-kansallispuistosta eli Muir Woods National Parkista.

Tässä vielä kävyt ja pikkutaulu lähempää. Vasemmassa laidassa on Punapuusta tehty pienoismalli. Suurin käpy on reilu 20cm korkea. En vain valitettavasti muista minkä puun käpy se on. Tätä seinustaa sisustaessa tuli mieleen, että tämä on vähän kuin seinän skräppäystä. :) Taustaväri ei ihan paras mahdollinen ole, mutta vuokrakämpässä niitä ei voi aina valita mieleisekseen.

Väliseinän vasemmassa laidassa on merenhuuhtoma kapea puunrunko, joka on tosi kauniin värinen. Luonnosta löytyy toisinaan ihania aarteita ja sisustuselementtejä. Tässä lähikuva.

Pojan synttärikakku

Kun esikoinen täytti 3 vuotta, tein tällaisen "kakun". Olihan tuo aivan onnessaan, kun oli saanut synttärilahjaksi puisenkin junaradan.

Eläintarhassa oltiin vierailtu melko vasta ennen tätä ja siksi tein eläinjunan. Löysin eräästä kaupasta piparitaikinapaketin, jossa oli 3 erilaista muottia sekä kuorrutus ja kuorrutuksen maalaustarvikkeet. Emme asuneet tuolloin Suomessa, joten en tiedä onko sellaisia paketteja täällä olemassakaan. Valitettavasti. Mutta erikseenhän niitä kyllä on. :)

Raiteet ja nimi on lakua. Vaunut unelmatorttua, jossa on täytteenä mariannemurskalla maustettua kermavaahtoa.

Auringonlasku

    Käveleskelin yksikseni rannalla aivoja tuulettamassa. Oli upea auringonlasku. Onneksi oli kamera mukana. (syksy 2008)

Pikkumies

Meidän perheen päivänpaiste. Testasin pitkästä aikaa piirustustaitojani viime syksynä. Taidot eivät onneksi ole ruostuneet, vaikka en ole aikoihin piirtänyt tätä ennen. Tuleekohan joskus laitettua tämä kuva johonkin skräppäysjuttuun....leikkaisin ääriviivoja pitkin ja liittäisin johonkin kokonaisuuteen...jos jaksaisi piirtää muutkin lapset ja tehdä ison kuvakollaasin kaikista. Hmm...tässä saa aina uusia ideoita, kun katselee uudestaan vanhoja tekeleitä. :)

Hylly

Tässä on merenhuuhtomasta laudasta tekemäni hylly. Toinen lauta odottaa vielä sopivan paikan löytymistä.

Kannakkeet löysin K-Raudasta. Ne olivat alunperin sileitä ja harmaita mutta suihkuttelin ne hiekkasprayllä, joten näyttävät siksi ihan kiviltä.

Skräppäilyä

Skräppäilyssä olen vielä melko aloittelija mutta olen aivan innoissani tästä uudesta harrastuksesta. Digiskräppäystäkin haluttaisi kokeilla mutta vielä en omista kuvankäsittelyohjelmaa.

Tässä pari tekemääni leiskaa viime vuodelta. 

Vauvauinnissa oli kuvaaja käymässä ja saatiin valtavan hieno sukelluskuva pojasta.

Pikkumies opettelemassa kävelyä. Tämä on jotenkin keskeneräisen näköinen vielä mutta ehkä saan siihen joskus jonkun idiksen, miten sitä jatkan.

Värkkäyksiä

Syksyllä kun kävin sinooperissa, sain idean tehdä tällaisen. Kaikenlaista uutta pitää aina kokeilla. En ole päättänyt vieläkään pidänkö tästä oikeasti vai en. Innostun helposti tekemään ja kokeilemaan kaikenlaista, kun näen kivan idean. Onnistuessani inspiraatio kestää pitkään mutta kun en onnistu, askartelu jää vähemmälle joksikin aikaa. Aivan kuin usko itseen ja omiin kykyihin menisi...mikä on kyllä oikeastaan aika huvittavaa, kun ajattelee.

Pojalla oli synttärit ja jotain uutta piti kokeilla kakkuunkin. Hän on auto/konemies henkeen ja vereen, joten kakkuun piti laittaa myös jotain häntä kiinnostavaa tietty. Ihan tyytyväinen olin lopputulokseen. Ekaa kertaa laitoin sokericremeä päälle. Laidoissa ja rekan kyydissä pätkistä. Ääriviivat elintarvikevärillä värjättyä sokericremeä. Makuunista ostin salmiakkirenkaat ja täytelakut.

Hääkuva ehti pitkään odottaa kunnon kehystä ennen kuin sain aikaiseksi tällaisen tehdä. Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. Kuvan reunoissa olevat "takorautaiset" kehykset tein mustasta foam-levystä. Taustana on kullanvärinen kuitu"harso"kangas ja nurkissa minikokoista tekomurattia.

Syksyllä 2006 olin pajukurssilla, jossa opin työstämään pajua. Tässä malliksi pari palloa. Iso pallo (halkaisija n.60cm) on kyllä liian harva. Joskus kun sais aikaiseksi, vois laittaa siihen lisää oksia. Niitä vaan pitäisi jostain käydä keräämässä ensin.